Rakukeramiikka on alun perin japanilainen tekniikka. Savena
käytetään erityistä rakusavea, joka
kestää isoja lämpöshokkeja. Kuivuneet työt
raakapoltetaan normaalien keramiikkaesineiden tapaan
tavallisessa keramiikkauunissa, minkä jälkeen ne lasitetaan
rakulasitteilla. Rakulasitteet sisältävät usein
lyijyä ja
metallioksideja, eivätkä rakuesineet sovi sen takia
elintarvikekäyttöön.
Lasitetut työt poltetaan ulkona uunissa. Tulikuumat työt
nostetaan pihdeillä uunista, ja viileän ulkoilman
vaikutuksesta lasitteen pinta säröilee. Työt laitetaan
savustuspönttöihin, jotka on täytetty palavalla
materiaalilla, esimerkiksi puruilla. Kuuma esine sytyttää
purut tuleen, ja savua alkaa muodostua. Savustaminen saa aikaan mustan
tai harmaan värin työn lasittamattomiin kohtiin. Savustuksen
jälkeen esineet jäähdytetään nopeasti
kylmässä vedessä tai lumihangessa.
Lopputuloksena on kaunis ja yllätyksellinen pinta: tulen, savun ja
veden yhteistyönä syntynyt. Kahta samanlaista
rakuesinettä ei ole.
Useita lämpöshokkeja sisältävän
valmistusprosessin vuoksi rakuesine on melko hauras verrattuna
teolliseen keramiikkaan. Tämä
kannattaa huomioida rakujen käsittelyssä.
Myöskään
ulkona ei kannata rakuteosta säilyttää pidempiä
aikoja, jottei esim. pakkanen riko sitä. Pölyt voi teoksesta
pyyhkiä aivan normaalisti.
